Suhteeni sinuun, tall handsome stranger. 2019-09-20T01:56:01+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://handsomestranger.vuodatus.net/anicha_1https://handsomestranger.vuodatus.net/<![CDATA[Sahanjauhoa]]>
Vähän aikaa sitten hänelle soitteli joku tyttö "Aaaa". Ensin hän sanoi, että "väärä numero", kun tyttö soitti. Sitten tuo tyttö lähetti ilmeisesti kipakan vastauksen takaisin, kun miestä nauratti niin kovasti. Kyse oli kuulemma siitä, että tyttö oli nähnyt meidät yökerhossa ja joku oli antanut hänen numeronsa tälle tytölle koska meidän suhde oli kuulemma joksenkin paha. Tytöllä oli töitä hänelle ja hän ei voinut keskustella niistä töistä minun kuulleni. Hän meni ulos puhumaan tälle tytölle. Olisin voinut avata ikkunan ja kuunnella kaiken, mutta en tehnyt niin. Minuun olisi vaan sattunut. En ollut tarpeeksi vahva kuulemaan vielä totuutta. Seuraavaksi selitys oli, että hän oli kuulemma hankkinut minulle tämän tytön numeron, että hän voisi olla kaverini. Minun piti soittaa tälle tytölle ja tehdä hänestä ystäväni.
Lisäksi en ikinä osaa olla hänen mieleen. Jos olen huolissaan hänestä, kun hän puhuu maasta lähdöstä, että hänellä on jonkunlaisia ongelmia ja joku uhkailee häntä. Minun pitäisi olla positiivinen tai tuntuu siltä, että seison käsilläni, vaikka minun pitäisi seisoa päälläni. Jos olen vihainen hänelle, en saa olla vihainen vaan minun pitää olla iloinen. Jos itken, minun pitäisi nauraa. Olen aina väärässä moodissa. Kerron, että haluan jonkun joka on kuin kumppani minulle; viikkaa kanssani lakanoita, käy Prismassa, lähtee lenkille ja punttisalille, haluaa olla kanssani joka päivä. Joku, joka hyväksyy minut juuri tämänlaisena kun mitä olen. Nyt kahden kuukauden eron aikana minun pitäisi kertoa ensinnäkin tästä kaikille ja vaikka olemme yhdessä. Hän haluaa, että minä annan hänelle kotiavaimeni. Sen unohdin tehdä ja toisaalta hyvä niin, koska emme kuulemma enää näe. Hän vaihtaa puhelinnumeronsa ja kaikki. Jos hankin hänen selän takana kumppanin, minun on kuulemma oltava harrastamatta seksiä hänen kanssaan 15 päivään katsoakseni, että hän haluaa oikeasti olla kanssani. Ja hän hankkii kuulemma nyt "feikkityttöystävän", jolla hän vakuuttaa nämä "paskat" ihmiset, että olemme eronneet. Nämä ihmiset eivät kuulemma halua, että hän on kanssani ja ovat puhuneet minusta epäkunnioittavasti. Syvä huokaisu... Nämä samat ihmiset ovat kuulemma myös syy siihen, että meidän pitää olla erikseen. Ompa hienoa, että muut ihmiset vaikuttavat näin syvästi hänen päätöksiin. En ansaitse tämmöistä kohtelua ja silti painan pääni alas, enkä sano mitään.
Hänen kanssaan on hyvinä päivinä ihanaa, liekö olen ripustautunut Matrixiin ja kun piuhat irrotetaan, tunnen oloni heikoksi. Onhan siinä vinhaa perää, että en halua nähdä todellisuutta mutta ainoastaan hänen kanssaan. Rakastuminen on syvältä. Olen niin tottunut hänen kosketukseen, ihoon, suudelmiin -kaikkeen. Vihaan muutosta ja haluan taistella katkeraan loppuun asti. En halua vaihtaa kumppania, vaikka hän syyttääkin minua vaikka mistä. Haluaisin miellyttää häntä ja vastata myöntävästi kaikkiin syytöksiin, että hän vaan olisi minun kanssani. Silloin tulisin hulluksi. Olen ennenkaikkea vihainen itselleni selkärangattomuudestani, yritän niin kovasti tehdä ihmisestä elämänkumppania, joka ei halua olla kanssani. Mistä kaikki nuo seksuaalissävytteiset puheet ja syytökset johtuvat? Kaikki nuo mielenmuutokset? Ihan kun hänessä olisi monta eri persoonaa. Tämä 20-vuotias tyttö kirjoitti minulle pyhän kirjallisen verran tekstiviestiä, kuinka he ovat kuin sisko ja veli. Vastasin hänelle ystävällisesti takaisin. Tämä tyttö lähetti ne miehen kännykkään, hän näytti nämä itse.
Miksi en ansaitse vihdoin ja viimein onnea? Toistan aina jotain vanhaa virhettä elämässäni miesten suhteen. En ikinä mene miehen luokse, mutta ongelmatapaukset suorastaan juoksevat perääni. Mistä tuo johtuu, mikä minussa houkuttaa kaikkia tämäntyyppisiä miehiä? Ehkä se on myös tämä ikä, ehkä se on myös halu miellyttää omia vanhempiani, että he sairaana voisivat olla huolimatta minusta koska minulla olisi hyvä mies ja perhe, joka kestäisi.
Yritän aloittaa juoksemisen, kunnolla salillakäynnin, dieetin ja tehdä opintoni loppuun. Aina kun hän ilmestyy elämääni, kytkeydyn häneen kun elintoimintoja ylläpitävään koneeseen. Kun hän lähtee, hän katkaisee piuhan ja minun vaihtoehtoni ovat joko kuolla tai opetella hengittämään keuhkoilla, joita on pidetty koneellisesti yllä. Sattuu.
Kaipaan...]]>2013-01-08T08:29:01+02:002019-09-20T01:55:22+03:00https://handsomestranger.vuodatus.net/lue/2013/01/sahanjauhoaanicha_1https://handsomestranger.vuodatus.net/<![CDATA[Joulua]]>
Hän leikkii facebookissa erään ulkomaalaisen naisen kanssa. Ensimmäiseksi hän ei tiennyt tästä tytöstä kuulemma mitään, muuta kun tyttö käy hänen työpaikallaan ostelemassa tavaroita. Sitten tuli tunnustus, että hän oli soittanut tälle tytölle ja ehdottanut mm. syömistä ulkona ravintolassa ja sitärataa. Kuulemma vaan puhuu näitä asioita ristiin rastiin, mutta ei tee mitään. No, kiva kun kertoi sitten. Hän myös leikkii erään tanssijan kanssa omien sanojen mukaan tehdäkseen hänen työkaverinsa mustasukkaiseksi. Joopajoo. Tehkööt mitä haluaa ja syyttäkööt sitten omista tekemisistään minua. Korrekti termi taitaa olla projisointi.
Meillä saattaa olla pari hyvää päivää ja sitten hän haistattelee minulle pitkät, syyttää muista miehistä ja on taas jättämässä. Ne pari hyvää päivää ovat kuin taivaasta, minulla on kumppani rinnalla ja joku, joka juttelee ja auttaa siinä -ainoastaan vain sen hetken. Tiedän, että hän kuitenkin menee pois. Viimeksi eilen en saanut häntä kiinni, iski suoraan luuria korvaan. Kysyin, että olenko kussut hänen murhoihinsa vai mikä on vikana. Ei vastausta. Turhaan rämpytän hänelle, leikkii mitä leikkii sitten. Sanoin ihan suoraa, että jos kerta ei halua minua, etsikööt minulle sitten miehen, joka haluaa olla minun kanssa joka päivä. Ei kuulemma kukaan halua olla minun kanssani muuta kun pari vuotta. Sanoin, että jos minulle on kumppani pariksi vuodeksi, hyväksyn senkin. Kukaan ei halua olla kanssani tai mennä kanssani naimisiin. Noh, siinäpähän eivät sitten halua.
Kaikkea typerää ihmiset tekevätkään rakkauden nimissä. Hän antoi minulle hyvinä aikoina kaiken ja enemmänkin, mitä osasin ikinä suhteelta toivoa. Ja sitä seurasi hylkääminen, radiohiljaisuus ja uusi yhteydenotto, silloin kun hän sitten kaipaa. Niistä hyvistä hetkistä antaisin melkein mitä tahansa, minä olin niin onnellinen pitkästä aikaa. Nauroin sydämeni pohjasta, rakastin ja halusin uskoa niin kovasti. Pudotus on kova todellisuuteen. Tässä menee mielenterveys, järki ja päädyn syömään mielialalääkkeitä, että tämä vuoristorata joskus pysähtyisi ellei tämä mies ilmoita, ettei hän tule enää ikinä takaisin -ja pidä sitä lupausta. Minä taidan olla liian heikko ja liian rakastunut katkaistakseen tätä endorfiiniryöppyä. Siinä missä minä ja muut näemme valkoisen seinän, hän väittää sen olevan sininen. Kun olen hänen kanssaan, minäkin haluan nähdä seinän sinisenä saadakseen tuntea itseni rakastetuksi. Säälittävää lätinää yli kolmekymppiseltä naiseläjältä. Kun hän hylkää taas minut, seinä on valkoinen ja minun maailmani realistinen.
Minua pelottaa olla yksin kodissani ainoastaan sen takia, että silloin kun hän ei halua minua, hän voi syyttää minua muista miehistä. Olin saanut äidiltäni toimistotuoleja, jotka oltiin sitten uudelleenpäällystetty verhoomossa. Hän väitti, että hänen miespuolinen, rikas sukulaisensa oli ostanut asuntooni tavaroita ja minä olisin maksanut ne hänelle seksillä! Herrajumala, oikeasti! Vanhempani olivat ystävällisiä ja auttoivat minua kun muutin. Hän oli kerran myös vanhempieni kotona ja näki nämä tuolit siellä. Sanoin, että soitetaampa tälle sukulaiselle ja kysytään ihan suoraan. Hän otti tuoleistani ja sohvastani myös kuvia! Ikinä emme soittaneet tälle sukulaiselle, hän kuulemma tietää ilman soittamistakin. Minä voin todistaa kaiken omalta puoleltani, mutta en saa. Hän jättää minut varjoon syytöksien kanssa.
Nyt jouluna hän lähtee pois. Viimeksi hän sanoi, että hänen kavereitaan tulee läheiseen baariin ja kertoi järjestäneensä heille kaikille jonkun tytön. Hänen ystävänsä ovat kuulemma naimisissa. Kysyin, että mitä v*ttua hän heille sitten tyttöjä järjestää, eikö hän kunnioita ystäviensä avioliittoja. Hän vaan nauroi ja kertoi, kuinka hänen ystävänsä kehuskelivat panevansa näitä tyttöjä kunnolla. Hän ei ole kuulemma semmoinen. Hänen ystävänsä ovat kuulemma naimisissa lestadiolaisten naisten kanssa ja sääliksi käy vaimoja, jos heidän miehensä ovat sarjaa "tanookiot". Myös kaksi hänen ystäväänsä kuulemma tunsi minut ja kun hän oli kysynyt, että mistä he tuntevat minut -he kuulemma vaikenivat. Voi ketun v*tut! Minut ehkä tunnetaan siitä, että tuo hullu nainen käy selvinpäin yökerhossa tanssimassa. Ja täts it. MÄ EN PANE KETÄÄN jos mulla on hänet. Ja helvetti, mulla ei ole ollut yhtään yhden illan juttua. Yleensä jos mulle ollaan valhehdeltu tai kohdeltu huonosti, käännän katseeni pois sitä suhteesta. Aikaisemmin olen rakastunut toiseen, kait sitä on alitajuntaisesti etsinyt sitä toista puoliskoa koko elämän. Nyt en kykene edes katsomaan ketään toista. Omat tunteet ovat niin solmussa ja sössitty.
Yhdessä asiassa hän oli oikeassa, muodosta ystävyyssuhde ennen parisuhdetta. Siitä lähdetään sitten joskus, kun hän on jättänyt minut lopullisesti. Hän pyysi minua kasvattamaan hiukseni, no lupasin tehdä sen hänen mieliksi. En itseasiassa pidä pitkistä hiuksista. Jos joku pitää minun ulkonäöstä, se on vaan pinnallista. Jos olisin hoikka, silikonitissinen ja pitkähiuksinen Barbie, kuka sanoisi, että olen mukava ja huumorintajuinen. Vetäisin ainoastaan k*sipäitä puoleeni, yhden illan taikasauvan heiluttajia. En voi mennä itkemään häntä kavereilleni pitkin ja poikin, piehtaroida julkisesti ystävieni edessä itsesäälissä ja kerjätä sääliä heiltä. Itse minä olen tämän sopan luonut ja siinä polskin hiljalleen. Mistä lie saisi voimia ponnistaa ylös ja sanoa suorat sanat. Pääkoppani on vaan sekoitettu niin pahasti, etten ole varma josko se seinä on sittenkin sininen, vaiko valkoinen...?
Hän sanoi, ettei voi sietää minulta tämmöistä käytöstä. Haluanko jatkaa entistä elämääni vaiko aloittaa uuden? No samaa tasasta jumitusta tämä on ollut, ei muita miehiä -ainoastaan hän. Lapsen kanssa oloa ja eloa, lapsen isän kanssa kilpahuutoa kaikesta. Hänellä on nyt kaikki hyvin ja silti minuun pitää purkaa pska. Minä voin tavata ilomielin hänen nykyisen, hän pelkää sitä, että näin tapahtuu ja hän jää kiinni. Rehellisyys on iso asia ja siihen pitäisi pyrkiä. Ei kukaan ihminen voi varmaan täysin olla rehellinen toiselle. Joskus pitkissä parisuhteissa on ehkä hyvä jättää kertomatta kuinka hurmaava naapurin Lyyli onkaan, kunhan ei koske tähän Lyyliin. Oma vaimo saattaisi sanoa muutaman pahan sanan ennen paistinpannulla lyömistä.
Tuntuu, että joka aamu saa tolkuttaa itselleen, että "mä olen hyvä, mä en pane muita. mä olen hyvä. mä en pane muita." Jos hän kerran luulee niin, niin miksi hän hylkäämisen jälkeen ottaa taas yhteyttä? MIKSI? Miksi hän ei vaan sanonut ajat sitten ystävällisesti, että kuule, haluan pyörittää muitakin naisia, enkä ole valmis sitoutumaan. Olisin lähtenyt sydän sykkyrällä ja nessupaketin kanssa kotio. Sanoinkin hänelle, että ole ystävällinen ja päästä minut tästä löysästä hirrestä. Joinain päivinä hän sanoo olevansa valmis menemään vaikka heti kanssani naimisiin. Jonain päivänä hän sanoo, että sitten kun minusta tulee hyvä, hän menee kanssani naimisiin. Sitten hän syyttää, että miksi en usko häntä. No, jos nyt kaivetaan taas järki käteen, niin uskon häntä sitten kun niin tapahtuu. Hän lupasi viedä minut omaan kotimaahansa tapaamaan perhettään. Tämän lupauksen hän kuulemma aikoo pitää.
Erään tauon jälkeen kun hän taas kysyi, että missä olin. Kotonahan minä olin, hän kysyi saada lupaa tulla tänne. "Welcome", niinkuin aina. Hän on aina tervetullut. Hän halasi minua ystäväni edessä ja ehdotti, että jos muutamme johonkin muualle. Osa minusta seuraisi häntä vaikka helvettiin asti, mutta itseasiassa taidan tarvita nyt ystäviä, että pääsen tästä helvetistä takaisin maan pinnalle.]]>2012-12-23T10:21:01+02:002019-09-20T01:55:24+03:00https://handsomestranger.vuodatus.net/lue/2012/12/jouluaanicha_1https://handsomestranger.vuodatus.net/<![CDATA[Kaksi viikkoa]]>
Seuraavana iltana hän laittoi viestiä ja kysyi, haluanko tulla hänen luokseen. Tottakai minä halusin. Ainahan minä haluan tulla. Elettiin taas muutama päivä eteenpäin niin hän laittoi riidan pystyyn..en enää muista mistä. Taisi olla toisista miehistä? Minä keräsin taas hiljaa luuni ja kassini, suljin oven perässäni. Kohdelkoon minua näin, minä kestän. Ehkä ne tunteet kuolevat joskus. En ymmärrä sitä miten jonkun elämä voi olla niin kahtia jakautunutta; välillä hän syyttää minua muista miehistä aivan täysin päättömästi ja välillä me taas tehdään kotihommia yhdessä ja meillä on hauskaa.
Jos tottapuhutaan, mä en ole ikinä tuntenut näin jotain miestä kohtaan. Ylä- ja alamäkeä, täydellistä onnea ja täydellistä epätoivoa. Viime yönä olin päivystyksessä, hän oli taas huutanut kaikista muista miehistä. Minä menin sinne heti kuumeessa ja kipeänä kun pääsin. Menen sinne vaikka pää kainalossa. Hän antoi minulle intialaisen puvun, punaisen missä oli kirjailtu paljetein lintuja ja lehtiä. Siihen kuului vielä huivi. Hän oli ajatellut heittää ne roskiin. Nukuimme ja nyt se oli minä, joka suuteli häntä. Hän ei ilmeisesti halunnut, mutta vastasi vailinaisesti. Niinpä, minusta tuo suudelma tuntui sanoinkuvaamattoman hyvältä, en tiedä edes halusiko hän minua sinne. No, aamulla hän puhui taas monet asiat menneessä aikamuodossa ja rauhallisesti, silloin ajattelin että tämä on minun menoa.
Tänään hän lähetti viestin, että haluaa nähdä minut "one time". Olisikohan kysymys one time more? Eli lopullinen naula arkkuun? Siitä asusta kuulemma puuttui ranne- ja nilkkarenkaat. Ok sitten. Hän varmaan haluaa antaa ne ja heittää minut kokonaan elämästään pois. Kysyin saanko jäädä yöksi, hän sanoi, ettei tiedä.
No, tämä on sitten menoa. Voisin lähteä illalla tanssimaan ystävän kanssa, pitää lipun korkealla edes tämän illan.]]>2012-12-01T16:54:01+02:002019-09-20T01:55:27+03:00https://handsomestranger.vuodatus.net/lue/2012/12/kaksi-viikkoaanicha_1https://handsomestranger.vuodatus.net/<![CDATA[Särkylääke]]>
Ei olisi ikinä pitänyt lähteä sille linjalle, että todistelen kokoajan. Minulla oli fb:ssä myös tuplaprofiili. Hänen mielestään 18-vuotias harrastekaverini oli yhtä kuin minä. Siis näin yli kolmekymppisenä vanhana haahkana olen toisaalta hyvin otettu tästä kommentista, mutta rajansa kaikella. Ehkä me kaikki suomalaiset Eloveenat ja Villet näytämme jotenkin samanlaisilta? HS.fi oli hyvä kirjoitus narsistista: "Näin ajattelee narsisti." Osu ja uppos. Viettää paljon aikaa yksin kotonaan, mielihyvän tarve, ei tiedä mitä rakkaus on ja onko ikinä rakastanut ketään, että unohtaa henkilön helposti vaikka olisi viettänyt hänen kanssaan vuosia (hän itse tämän kertoi. "When I change I change for good. I don't want to go back to my old life. This simple life is good." Hän ei myöskään ymmärtänyt miksi soitin hänelle yöllä viikkoja sitten ja itkin puhelimeen.
Haaveilen omasta kodista. Lapsen isä taas kyykytti minua tänään. Olen hänelle kertonut avoimesti, kuinka paljon kaipaan tätä entistä poikaystävääni. Olemme jopa jutelleet hänestä ja lapsen isä on antanut hyviä vinkkejä. Valitettavasti lapsen isä on narsisti. Tänään tosiaan olin kipeänä ja kuumeessa. Hänen äitinsä piti tulla kylään ja rupesin siivoamaan hänen sotkujaan. Mies esti minua ja rupesi haukkumaan. Hän yritti tehdä minusta yllättäen tervettä, etten koskisi hänen tavaroihinsa ja että hän pääsisi tyttöystävälleen yöksi. Pyysin häneltä siis apua lapsen hoidon kanssa. Manipulointia...Jos käyttäydyn hyvin, hän käyttäytyy hyvin minua kohtaan. Eli jos tottelen ja olen kuuliainen.
Samaa virhettä siis toistan. Ainoastaan tätä toista minulla oli eilen niin kova ikävä. Ja varmaan vielä tulevaisuudessakin.. Uuteen kotiin kuvittelin harmonian, rauhan ja joskus sitten sen ihanan miehen.
Ja toinen asia mistä olen todella iloinen. Miespuoliset ystäväni ovat olleet vastaan, sinäänsä hassua ja todella iso hatunnosto heille. Yritän pitää mieleni kiireisenä, että pääsen tästä pahimmasta ajasta eroon. Tuntuu jo hyvältä kun joku kysyy vaikkapa suksia lainaan talven varaksi tai ihan mitä vaan suolaa tai vessapaperia, tikusta asiaa. Jälkimmäistä ei tarvitse palauttaa. Joskus korjaan tämän itsetuntoni tuolta nilkoista ja lopetan haaveilun siitä oikeasta.
Pakko kertoa hupaisa tarina. Olimme suhteellisen nuorekkaan tätini kanssa vuosia vuosia sitten ajamassa iltahämärissä kesämökille. Mökkitiellä hölkkäsi pienissä shortseissa ja tank-topissa vastaan täydellinen kopio Pratt Pittistä. Hierasimme molemmat silmiämme, katsoimme toisiamme ja katsoimme tuota nuorta miestä. Mistä hitosta tuommoinen komistus osui verkkokalvoihin, vai kuvittelimmeko me sinkkutätini kanssa kaiken. Ei.. näimme molemmat saman henkilön. Myöhemmin selvisi, että hän opiskeli lääkäriksi. Tämä sama komea nuorimies hölkkäsi myös kesämökkimme ohi kerran kun olin poimimassa mansikoita pellosta siantappuverkkarit päällä ja pehva pystyssä. Kuulin askeleet ja tuijotin tuota samaa kangastusta kalastajahattu päässä. Missä se ripsiväri on kerrankin kun sitä tarvittaisiin?! No sekin komistus juoksi ohi ja minun tuurillani, hyvä niin.
Kait sitä voisi pikkuhiljaa kääntää katseen tulevaisuuteen ja vaikka positiivisuus on syvältä sieltä, ajatella, että minkälainen olisikaan se hyvä mies?]]>2012-11-19T15:55:01+02:002019-09-20T01:55:29+03:00https://handsomestranger.vuodatus.net/lue/2012/11/sarkylaakeanicha_1https://handsomestranger.vuodatus.net/<![CDATA[Kaipuuta]]>
Hänen läsnäolo tuntui kuitenkin hyvältä. Minä olin jossain kausiflunssassa ja särkylääkkeiden voimalla tanssimassa. Oli paha olla fyysisesti, adrenaliini kuitenkin jylläsi kropassa enkä tuntenut kipua tai väsymystä. Halusin mennä juttelemaan hänen kanssaan, mutta olisin pettänyt ystäväni siinä. Samat ystävät tulivat kantamaan kassini, kun hän taas ei halunnut olla kanssani. Voi luoja hän näytti hyvältä, mies ulkonäöllisesti eikä mikään poika. Kerran hän tuli seisomaan siihen niin lähelle, että minä en pystynyt olemaan. Hän näytti olevan hämillään, eikä tiennyt mitä tehdä. En myöskään nähnyt, että hän olisi juonut. Hän ei ikinä tule baariin, ilman alkoholia verenkierrossa. Minä käänsin ystäväni kasvot häneenpäin, sillä en pystynyt katsomaan häntä. Kaksi sekunttia ja olisin kävellyt juttelemaan.
Sunnuntaina kärsin, tauti iski tietysti pahemmin ja surkean olon lisäksi kaukokaipuu. Pyysin ystävän kahville ja istuimme siinä "Esson puarissa" turinoimassa. Hän kertoi veljestään tarinoita, miten hänen veli syytti silloista kumppaniaan pettämisestä, rahojen viemisestä ja vaikka mistä. Tämä nainen käy vieläkin terapiassa; 18-vuotta siinä suhteessa ja nyt vasta alkaa toipua. Taudille on nimi; narsismi. Hänen veli petti ja kaikki oli kumppanin vika...Halusin tietää mihin minun elämäni olisi päätynyt hänen kanssaan. Ystäväni sanoi, ettei mies ikinä kuunnellut minua. Minun mielestäni hän kuunteli minua alkuaikoina...muistan varmasti väärin. Narsisti ei osaa päästää irti kohteestaan, hän vaihtaa kohdetta. Minä en osaa päästää irti siitä tunteesta, että tunsin olevani rakastettu ja hyväksytty semmoisena kun olin. Ulkonäkö ei riitä mihinkään...silti hän isokokoisena ja lihaksikkaana tuntui turvalliselta. Olin hyvää matkaa irtautumassa hänestä, kunnes näin hänet ja muistin pelkästään kaiken hyvän.
En tiedä miten haluan menetellä hänen kanssaan. En halua palata siihen järjettömään suhteeseen; kuka soitti, poistetaan puhelutietoja, että saadaan riita, panen hänen työkaveriaan, tsekatana, kytätään, ei luoteta ja eletään harhoissa. En kuitenkaan halua olla täysin ilman häntä. Haluaisin välimme ystävällisiksi, että voisimme jutella ohimennen kaupassa mutta, että se jäisi siihen. En halua riidellä kenenkään kanssa. Haluan nähdä hänet, ilman että kaipaan häntä. Miksi en saa olla onnellinen? Minkätakia nuo viimeisimmät suhteet ovat muuttuneet niin pahaksi, ihan kun en ansaitsisi tasaista ja normaalia arkea? Ehkä tämä on vaan koetinkivi, että osaisin tulevaisuudessa sitä arvostaa kun se oikea kävelee vastaan. Joko hän luki minua kuin avointa kirjaa ja kertoi pitävänsä samoista asiosta kuin minä. Hän myös kertoi ensin pitävänsä asioista ja minäkin pidin niistä -kyllä, samoista. Musiikki, ruuat...urheilu.
Hänessä on kuitenkin hyviä ominaisuuksia. Hänellä on aivan loistava huumorintaju. Ehkä kun saan elämältä ne asiat, jota kaipaan, pystyn toivottamaan hänelle kaikkea hyvää sydämestäni. Yksin ei saa ikinä jäädä tai märehtiä näitä asioita omassa liemessä. Ystäviä on turha kuormittaa tällä emotionaalisella sonnalla... siispä kirjoitan ja kirjoitan. Mitä hän haluaa lopulta minusta? Sosiaalisessa mediassa hän pomppii edestakaisin ikäänkuin tsekkaamassa onko joku laittanut jotain ja mitä. Tarkisteleeko hän minua? Pitäisikö minun ottaa häneen jotenkin yhteyttä? Ei, se kirje riitti. Minulla on kuitenkin paha aavistus, että menisin vielä hänen kotiinsa. Näen itseni ajamassa sinne ja nukkumassa hänen vieressään. Rakkauteen kuuluu kunnioitus toista kohtaan siinä missä läheisyys. Samahan se olisi halata mikrosta tullutta kaurapussia.
Tänään haluan vaan märehtiä tässä kuralammikossa ja potea pois sitä ikävää. Toivottavasti en tehnyt virhettä avatessa kommunikaatioväylän välillemme.]]>2012-11-18T18:47:01+02:002019-09-20T01:55:31+03:00https://handsomestranger.vuodatus.net/lue/2012/11/kaipuutaanicha_1https://handsomestranger.vuodatus.net/<![CDATA[Valokuva]]>
Vääntää rintalastasta, yksinäisyys yhdistettynä ikävään. Siihen totuttuun. Tänään olisi lapsen isän vuoro ryypätä ja käydä laulamassa karaokessa, meidän vuoro olisi pitää perheiltaa yhdistettynä muihin lapsiin. Ensimmäisen kerran kun tutustuttiin, toin kaikki kolme lasta aamulla hänen kotiin ja veimme hänelle aamukahvin. Kummilapseni oli nähnyt hänet monta kertaa ja heille mies oli tuttu. Lapset herättivät miehen ja antoivat termospullon. Pienin sai pomppia ISOLLA sängyllä. Huippujuttu vaahtosammuttimen kokoiselle tenavalle! Hän näki mitä pieni halusi ja antoi luvan. Kaupan kanssalla kummilapseni vääntelehti Hubbabuban edessä ja minä kieltäydyin ostamasta. Mies sujautti sokeripurkan omiin ostoksiinsa ja minä katsoin häntä hyvin murhaavasti. Menkööt, kerjää tulevaisuudessa verta nenästään.
Sitä minä olin kaivannut, perheaikaa! Se valokuva, mikä minulla on, on kun satukirjasta. Komea mies ja kolme lasta. Taustalla on puoliksi vielä elossa oleva viherkasvi, johon joku kerta taisin ripustaa Mc Donalssin punaisen ilmapallon jäähylle. Saanko mä tehdä tekosyyn tuosta ilmapallosta ja hakea sen takaisin lapselleni? Hän sanoi pelkäävänsä tyttöjä, mutta hän tuli parhaiten toimeen lapsista tytön kanssa! Hän osasi lukea ihmisiä kuin avointa kirjaa. Hän luki niinä hetkinä minuakin kuin avointa kirjaa. Miksi olisin ollut hänelle vaikea tai haasteellinen?
Nyt olen hänelle haaste, joka ajetaan alas. Huomenna. Siinä hän on oikeassa, että haluan hyvät ajat takaisin. Kännipäissäni muistuttaisin kravattia hänen kaulassaan. Tästä tulikin mieleen, kerran hän oli menossa serkkunsa kihlajaisiin ja sovitteli pukuja. MINÄ KUOLASIN, tunnustan. Silloin en nähnyt muuta kun Calvin Kleinin alusvaatemallin kun kauluspaidan napit olivat auki ja yritin olla tuijottamatta hänen kroppaansa. Itseasiassa kerran kuolasin oikeasti hänen rintalihastensa päälle kun olin nukahtanut ja täysin uupunut. Hän kertoi ja minä punastelin. Noh, en sentään paskonut hänen sänkyynsä! -Vielä. Parempi etten näekkään häntä, ettei hän tulisi lauantaina samaan paikkaan.
Tänään nousi lämpö ja kaiken lisäksi sain jonkun syysflunssan. Istua nökötin tatamilla suhteellisen voimattomana, motivaatio kaikkea kohtaan oli nolla. Mikään ei onnistunut ja ajattelin epäonnistumistani. En pysty keskittymään mihinkään ja haluaisin vaan ladata itseni hänen luonaan läheisyydellä. Minun on vaikea pitää uutta numeroa häneltä salassa, sillä harva sekuntti en haluaisi soittaa hänelle. Joskus on helpompaa, joskus vaikeampaa. Minkäköhänlainen hänen menneisyytensä naisten kanssa oikeasti on? Ne asiat, joita hän ei ole kertonut. eräässä kuvassa hänellä on sydämen puolikas kaulassaan. Ihan kun hänellä olisi ollu toisessa kuvassa kihlasormus tai jonkinnäköinen sormus. Kuva on niin kaukaa otettu, että siitä oli vaikea sanoa. Nyt tuo kuva on poistettu. Mitä kaikkea sieltä paljastuisikaan? "She was like a sister to me." Jotkut asiat voivatkin olla näin, että hän oikeasti kertoi ystävistä, jotka olivat naispuolisia. Toisaalta, se auttaisi minua, jos saisin tietää kaiken.
Jos jotain todella hyvää hänestä voisi sanoa, minä tosiaan laihduin kun tapailin häntä. Hän täytti sen pakkasen puolelle menneen tunnesäiliön läheisyydellään kun minä lappasin sinne videovuokraamon irtokarkkeja.
Puhelimeni on edelleenkin kuollut...]]>2012-11-16T22:51:01+02:002019-09-20T01:55:33+03:00https://handsomestranger.vuodatus.net/lue/2012/11/valokuvaanicha_1https://handsomestranger.vuodatus.net/<![CDATA[Niskalaukauksia]]>
Kuolisin, jos hän kertoisi sittenkin rakastaneen oikeasti minua ja hänellä ei olisi ollut ketään. Hyväuskoinen hölmö minussa haluaa ajatella, ettei hän sinä iltana tehnyt mitään sen naisen kanssa. Puhu pukille ja käsi kuuntelee. Sama juttu, jos ihminen kuolee. Surun jälkeen me muistamme ainoastaan hyvät asiat. Helkkarin vainajat, saavat nukkua rauhassa eivätkä heidän tarvitse maksaa vuokraa punkastaan. Elämä lienee tarkoitettu elettäväksi, niinhän hänkin sanoi. Jos ihminen on ollut vankilassa pitkän aikaa, alkaa ulkomaailma tuntua isolta ja pelottavalta. Minua varmaan ahdistaa ajatus valinnan mahdollisuuksista. Tein kompromisseja tupakoinnin suhteen. En ikinä halua suudella tupakoitsijaa, hän poltti. Kaikkeen tottuu ja sain olla tyytyväinen siihen, että minua suudeltiin.
Voi kun joku hänen entisistä tyttöystävistä olisi kertonut minulle minkälainen hän on... olisinko uskonut? Hyvä asia oli, että minä rakastuin. Huono asia oli tässä se, että minä rakastuin. En ole kuopannut ajatusta siitä jostain, jonka vielä joskus löydän ja jolle voin antaa sen kaiken, minkä halusin antaa hänelle. Rakastun aina väärään henkilöön. Toisaalta onneksi kysymys oli vaan aivojen kemiallisesta häiriöstä ja muutaman kepiniskun jälkeen alan varmasti palata tajuihini. Opin itsestäni paljon, sisälläni ei asu lehmää vaan ilkikurinen tytönhupakko joka "seuraa rakkautta".
Mistä kaipuu syntyy? Tutuksi totutuiden asioiden poistumisesta? Hän tarvitsi aikaa viikon, jos minä olisin jättänyt hänet. Miksi? Tottuakseen, etten ole läsnä hänen elämässään? Hän tiesi, että naiset tulevat hulluiksi hänen seurassaan. Noh, minkäköhän takia? En nyt viitsi heittää niitä villiä arvauksia mitä edellisille on mahdollisesti voinut tapahtua... Minä irrottauduin varmasti hänen mielestään niin väkivaltaisen nopeasti hänen elämästään. Toisaalta pelottaa, toisaalta sitä voisi vaan maalata sotamaalauksen ja kohdata hänet kuin miehen. Alkoholia en kyllä nauti tippaakaan. Silloin juoksen itkien hänen kaulaansa. Mielestäni ihminen on niin kauan hyvä kunnes toisin todistetaan. Huonon avioliiton pohjalta on turha mennä ampumaan miehiä sen takia, että yksi..kaksi...tai kolme saattoivat olla pahoja. Seuraava mies on hyvä, suorastaan upea. Pitää vaan löytää se mies jostain.
Tekisi mieli potkasta häntä nilkkaan, huutaa täysiä kuinka paljon häntä rakastin (sen suostuttelun ja maanittelun jälkeen) ja kuinka paljon kaipaan sitä, että hän törkkäsi lautasellisen ruokaa eteeni. Ystävä ja hänen miehensä tekevät minulle huomenna ruokaa, josta pidän kovasti. Yksinolo on myrkkyä. Maanantaina alkaa arki ilman häntä, jokainen päivä ja on eteenpäin toipumisessa. Kaipa joku kallonkutistaja on tehnyt jonkinsortin työkalun eroon. Jos ei ole, niin minä voisin ne tässä vääntää. Nimen voisin messevästi heittää "Irtisanoutumisen portaat". Peli kulkee näin; ensin juokset kolme ylöspäin, kompastut ja pyörit kolme alas. Olet lähtökuopassa. Saat viikonloppuna alkoholia, hyppäät kaksi rappusta ylöspäin ja loukkaat pääsi. Krapulan tullen käy tikkauttamassa itsesi lähtöruudun kautta sairaalassa. Keräät luusi ja ryömit viimeisellä voimilla sen ensimmäisen rapun, joku pölliin heittovuorosi ja noppasi. Istua kökötät siinä ensimmäisellä rapulla kunnes itket silmäsi pellolle. Joku palauttaa säälistä nopan ja huomaat kun ihminen, jota rakastit, vilkuttaa rappusten yläpäässä uuden rakkaan kanssa. Sen jälkeen ryömit vitutuksen voimalla seuraavalle rappuselle...
Tosiaan hyvä asia, että rakastuin. Lapsen isän kanssa olin säälistä ja tottumuksesta. Eroa taisin tehdä jo ensimmäisellä viikonlla kun muutettiin yhteen. Vaikka ero hänestä vei vuosia, oikeastaan viisi vuotta. Se oli helppo. Nyt säälin hänen tyttöystäväänsä, jolla ei ole hajuakaan hänen ongelmista, veloista, elämästä, mielenterveysongelmista ja valehtelusta. Toivon, että lapsen isä muuttuisi, muuten hän vaan rikkoo taas seuraavan mielenterveyden. Seuraavan kerran jos jonkun exä haluaa nähdä minut ja uskaltaa tulla kanssani kahville, minä tarjoan vielä pullat kaupanpäälle. Me naiset inhoamme toisiamme ja kilpailemme miesten huomiosta, kuka saa parhaimman, rikkaimman ja komeimman? No olihan se mukavaa kulkea hänen kanssaan kaupungilla...iiih "TaunoPalomaisenkomea"-mies ja olihan sitä mukavaa keskustellakkin, silloin kun keskustelu ei pyörinyt hänen lempiaiheensa, seksin/panemisen ympärillä. "With you I talk to. You are the only woman I talk to". No kiva...kunhan et vaan syyttäisi siitä, että panen Ahmedin kanssa.
Lauantaihin on enää muutama hetki... Joskus minun on kuitenkin kohdattava hänet, halusin tai en.]]>2012-11-16T00:20:01+02:002019-09-20T01:55:35+03:00https://handsomestranger.vuodatus.net/lue/2012/11/niskalaukauksiaanicha_1https://handsomestranger.vuodatus.net/<![CDATA[Toipumisia, kipuiluja]]>
-"Go do more!" oli varmaan käänteistä psykologiaa, koska takertuisin tiukemmin siihen tilaan, jossa liikkuisin ainoastaan naisten kanssa. Iloisuus ja agressiivisuus katosi minusta, jäljelle jäi alakuloisuus ja alistuneisuus. Minne hän meni, minä seurasin. Jos hän ei halunnut tehdä jotain, en minäkään halunnut. Mutta minulla oli joku, joka piti minusta niin paljon. Ja ennen isoa riitaa, kertoi jopa rakastavansa. "I like you so much". Liekö toipumisprosessia kun kirjoitin hänelle kirjeen. Kerroni hänelle avoimesti mitä tunsin, mitä ajattelin ja etten tekisi ikinä hänelle ongelmia. Mielummin tekisin tahranpoistajat ja katoaisin, kun soitteleisin sinivuokoille. Haluan vain olla ystävällinen hänelle. Ehkä hänen elämänsä kotimaassaan ei ole ollut helpoimmasta päästä, eikä se tietenkään auta jos hän täällä mellastaa kun sika naurishalmeessa. Jospa yksi ystävällinen ihminen saisi hänet ajattelemaan, ettei aina tarvitse pelätä. Miten jonkun elämä voi olla vaan panemista, naisia ja keskustassa notkumista. Ehkä hän tosissaan yritti, mutta minkä tiikeri juovilleen mahtaa? Hän nauraa kirjeelleni ja varmaan repii sen. Kerroin Suomenlinnasta ja tunteistani, onnellisuudestani. Eipä mun elämääni näitä miehiä tipahtele taivalta, olisiko pitänyt tyytyä huonompaan? Äsh, viisi vuotta lapseni isän kanssa olisi pitänyt opettaa vaatia parempaa... Mutta tämä mies oli niin pitävinään minusta!
Tulee aika jolloin kohtaan hänet. Se on varmaan tänä lauantaina. Hän tulee eteeni aivan liian pian, mutta minulla on ystäviä ympärillä. Ilman heitä varmaan seuraisin häntä hänen kotimaahan asti ilman räpäyttämättä silmää. Kukapa sitä elämäänsä haluaa tallata yksikseen mutta turha sitä on toivoa, että jonain päivänä hänestä tulisi niin seniili, ettei osaisi käyttää enää puhelintani. Ja se ulkonäkö, kroppa... kaikki ovat vain silmänlumetta ja karisevat pikkuhiljaa pois. Mitä siitä olisi tullutkaan? Kotiin tulee mies, joka heittää kondominkuoren ja viagrapaketin rapun viereiseen roskikseen ennen kun tulee sisälle? Kotiin voisi tulla mies, joka kiroaa työpäiväänsä, haukkuu naapurin Jorman bemarin ja pyytää sen jälkeen minua juoksulenkille tai salille. Eikä sen miehen tartte aina tykätä musta, mutta kunhan ei valehtelisi ja pettäisi. Mä voisin vastapalkaksi keittää liian laihaa kahvia ja kokata karppaussafkoja. Hassua miten sitä odottaa, että se ritari tulee valkoisella hevosella, taivas selkenee hänen taustaltaan tai fanfaarit soivat... Äh, joopajoo. Pienestä pitäen me luemme satukirjoja niistä kauniista ja hoikista prinsessoista, jotka noudetaan kun take away annokset kotioveltaan. Saatan mielessäni kirota hieman Walt Disneytä tästä illuusiosta... Hän oli kuin satuni prinssi; periksiantamaton, komea ja maskuliininen. Heppa puuttu, mutta väliäkös sillä 2000-luvulla. Minua ei todellakaan ikinä ole kosiskeltu samalla tavalla, kaippa se pistää pään hetkellisesti tilttiin. Hyvät naiset...lahjahevosta on lupa katsoa suuhun. Ei pidä ottaa pintaremontoitua versiota vaan sen takia, että kukaan ei huoli teitä läskimakkaroiden tai riipputissejen takia. Makkarat tulevat ja menevät, tissit tavoittelevat vuosi vuodelta ensin napaa sitten polvia. Sitten olisi pitänyt laitattaa varmasti silikonia sinne tänne ja tonne, kun se mukava mies olisi sanonut, että keitossani on kärpänen ja lätkäissyt sen hengiltä riipputissilläsi. Arkipäivän rakkaus on se, mikä merkitsee.
Puhelimeni on edelleenkin kuollut... Tänään tapasin ystäviä hänen kulkureitillään. Hän lähtee töihin siinä klo 10 aamulla. Minä en ole siihen aikaan lähimaillakaan. Pelkäsin, että hänellä on vapaa päivä. Säikähdin jokaista mustahiuksista etnistä vastaantulijaa, jotka sopivat hänen tuntomerkkehin. Hulluksihan tässä tulee ja joskus minun on kohdattava hänet. Miten tervehdin? Onko hän vihainen minulle? Haluaako, etten edes katso häntä? Mulla varmaan pettää jalat alta ja normaalisti jäisin tuijottamaan häntä. Mielikuvaharjoittelua, sitähän ne mäkihyppääjätkin tekevät. Toisaalta olen vapaa kun taivaan lintu ja siellä hyppyrin nokalla ihan "up yours" ja toisaalta taas nurkissa raahautuva, omaa varjoaan pelkäävä Klonkku. Mieli tekisi heittäytyä hänen jalkoihinsa ja rukoilla, että hän kohtelisi minua hyvin. ]]>2012-11-14T13:18:01+02:002019-09-20T01:55:37+03:00https://handsomestranger.vuodatus.net/lue/2012/11/toipumisia-kipuilujaanicha_1https://handsomestranger.vuodatus.net/<![CDATA[Numeron vaihto]]>
Maattiin sohvalla, hän yritti olla mukava, kylmä ja etäinen. Minua nukutti, miksi olen tämänlainen? No olipahan rankka viikonloppu. Lienekö se jumalasi rangaistus minulle tai oman jumalani varoitus, että kerää luusi ja juokse. Hän keräsi minut sänkyynsä, ei edes ehdottanut, että nukkuisi itse sohvalla. Kovasti hän puhui siitä paperista, jonka hän oli allekirjoittanut minulla etten kutsuisi poliisia ja tekisi hänelle minkäänlaista ongelmaa. Oli kuulemma heittänyt sen roskiin ja nyt löysi sen uudestaan. Antaa kopion kaverilleen ja sitärataa. No siitäpähän vaan.
Mä katoin sen kroppaa hämärässä, silittelin käsivarsia... Upea hymy, täydellinen mies. Mä sain mitä halusin sinä yönä; nukkua sen vieressä ja että, hän piti minua vielä kerran sylissä. Kait eroihin kuuluu soutaminen ja huopaaminen. Ja ne suudelmat -jotka maistuivat röökille, niitä en jää enää kaipaamaan. Täydelliset huulet. Sitä kuitenkin nautti viimeisestä ehtoollisesta (ilman viiniä) ennen ristiinnaulitsemista.
Ja taashan se meni riitelyksi. Ihan hyvä vaan. Hän kertoi, että oli ystävänsä luona kolme viimeistä yötä. Tämä ystävä oli nainen. Ei ollut kuulemma koskenut häneen. Jahas, no, josko minä lähtisin täältä vetämään, turha on minua enää satuttaa. Hän ei päästänyt pois, itseasiassa se tuntui todella hyvältä. Yöllä hän heräsi joka kerta kun menin vessaan tai yritin napostella jotain oloon ja eloon. Kysyi, tarvitsenko jotain. -Niskalaukauksen tyhmyyteeni, kiitos. Lisäksi hän tunnusti aamulla, että hänellä oli ollut ystävä kylässä ja tämä ystävä oli tuonut naisia. Hän ei ollut kuulemma itse pannut ketään, joku niistä naisista oli halunnut panna hänen kanssaan. Kas kummaa, hän ei halunnut minua tuolloin kylään. Hän väitti, että minulla on kiireitä. Ei v**ttu! Senkus pitää hauskaa, sekin auttaa minua irtautumaan hänestä. Sinä iltana olin kysynyt, että saanko tulla käymään. Jahas, mitä kiireitä minulla muka on? Hän tarvitsi silloin ystäviään sen takia, kun oli vihainen minulle. Hän kertoi joskus leikkineensä muurahaisilla lapsena talon katolla. Muut ihmiset olivat hänelle kuin muurahaisia, nyt hän leikki meillä. Sanoin, että lapseni isä ei usko, että hän oli pannut ensin ystävääni. Yht'äkkiä hän hätääntyi, mitä minä oikein väitän! Ei hän ole pannut ystävääni! Hän ei muista mitään ja minä valehtelen. Silloin teki mieli taas ottaa jalat alle ja hän esti sen. Hitto, että se kiinnipitäminen ja kosketus tuntuu hyvältä. Hän kertoi nähneensä painajaista, jossa kolme ulkomaalaista miestä kierteli minun ympärilleni. "Pelasta itsesi ja pelasta tämä vauva".
Hän sanoi tuntevansa minut läpikotaisesti, siinäpähän tuntee! Luulkoon saaneensa minusta henkisen yliotteen. Hän pelkää muiden bakteereja ja saa tosiaan sitä "ihottumaa" kun minä kuulemma käyn suutelemassa muita. Hän sanoi, ettei ole ahne seksin suhteen. Aamullahan se meni taas siihen, paitsi...hän ei vaan tunne minua. Hän pyysi suihinottoa ja se avasin tilaisuuden shakkimatsille. Jos hän ei ollut kerta pannut sitä naista, hän panisi minua ilman ehkäisyä. Miehellä on mustaa valkoisella, että minä olen puhdas. Tiedän, ettei hän halua riskeerata lasta, siksi hän pyysi suihinottoa. Hän oli myös tyhjentänyt puhelimensa. Sattumaa. Nyt minä VAADIN seksiä ja kun hän kieltäytyi, oli yksi plus yksi kaksi. Sinä iltana oli tapahtunut jotain? Hitto...on se kyllä niin upean näköinen. Keräsin vaan raivoa itseeni. Lisäksi minun piti ilmoittaa ennen seiskaa, jos halusin tulla hänen kotiinsa. Muuten hän halusi rukoilla ja ysiltä menisi kännykkä kiinni.
Heitin hänet keskustaan töihin, riitelimme koko matkan. Lisää raivoa. Tätini soitti ja pyysi kylään, hän tuli heti mustasukkaiseksi. -"Näytä se numero". Lopulta näytin sen numeron, miksi? No siksi, että saan selville hänen mustasukkaisuuden kohteen. Mikä parasta, tuo mustasukkaisuuden kohde on "Arska", samasta harrastusseurasta. Tätini numero oli hänen numero. Soitin tädilleni ja pistin hänet kaiuttimeen, ei auttanut. Arska mikä Arska. Hän nauroi minulle, kun laittoi auton oven kiinni. Minä kurvasin suhteellisen äkäisesti kohti aamupalaa. Hän soitti monta kertaa perääni, onneksi hänellä oli asiakkaita ja hän ei pystynyt puhumaan pitkään. " Call me" Tietysti omaan laskuuni. Hän halusi ostaa ruokaa minulle, mitä minä halusin syödä tänä iltana. Yhden puhelun aikana hän kertoi niin kovasti pitävänsä minusta...
Aamupalan jälkeen kävelin suoraan puhelinkauppana ja totesin, että NYT se puhelinnumero taas uudestaan vaihtoon.
Eiköhän tämä tästä.
Lapsen isä saa puhua minusta paskaa niin paljon kun haluaa, uskoo ken haluaa. En edes nöyristele naapureiden nähden, en enää. Ne yhteiset ystävät jotka kuuntelevat hänen itkuvirsiä, eivät ole ystävyyteni arvoisia. Yhtään en ota enää stressiä mistään.
Ajattelin lähettää suklaakakkua tälle lapseni isän 3. naiselle.
2) Mä en saa tänäyönä unta ja istua nökötän varmaan autossa jonkin aikaa.
Seuraavan ennustuksen voisin kirjoittaa ex-miehestä ja tämän uudesta tyttöystävästä. Hän yrittää salaa tekstata tytön kanssa, puhelin piippailee hennosti. Ajattelin, että seuraavan kerran kun menee tytön luoksi, ottaa suklaakakkua mukaansa. Terveisiä minulta.
Huomenna jatkan, koska huomenna on lisää kirjoitettavaa. Valitettavasti.]]>2012-11-11T18:47:01+02:002019-09-20T01:55:42+03:00https://handsomestranger.vuodatus.net/lue/2012/11/ennustuksiaanicha_1https://handsomestranger.vuodatus.net/