Miksi kirjoitan, nolaan itseni (öh, monennettako kertaa jo) julkisesti... Varmaan selvitäkseni tästä koko tunnemyräkästä. Itsetunto on pohjamudissa, ollut jo viisi vuotta. Lapsen isän suhteet, miksi minä en ole kelvannut hänelle yksistään? Eilen sain tietää tästä uusimmasta (ja vielä kuinkakohan monta sieltä paljastuu) Yhteisen koirakaverin emäntä. Ehkä mä olen jo sen verta "aikuinen nainen", että hän olisi voinut kertoa suoraan tästä naisesta. Mutta sitten minä en maksaisi vuokria, enkä toisi rahaa pöytään... Eniten satuttaa kaikenmaailman venkoomiset, viisi vuotta olen ollut salapoliisina ex-miehelle ja 6.aistin kautta selvittänyt kaikki valheet -tai osan. Ehköhän jo avioeron jälkeen ansaitsisi kuulla asiat suoraan... paitsi, että hän on velkaa minulle. Tekisi mieli viedä hänen saksofoninsa kaniin. Hän vei sen itse vuosi sitten ja maksatti minulla soittimen lunastuksen, yli 350 euroa. Minä maksoin.

Olen tyhmä... tyhmä, tyhmä tyhmä. Ja myönnän sen. Liekö pakkasin itsekunnioituksen muuttolaatikkoon vuosia sitten? Ensin olen kynnysmattona edelliselle, sitten seuraavalle. Ei ole joo valoja päällä tällä vintillä. Voi luoja olin onnellinen, kun sain tältä uudelta mieheltä huomiota! Olin vihdoin ja viimein jotain. Olin unohtanut, että ensin pitää arvosta itseään ennenkuin ottaa sitä muilta vastaan. Sanotaan, että moni kakku on päältä kaunis. No tämä kakku oli tosi kaunis..

Ja hänellä oli kuulemma erittän tarkka hajuaisti. Hänen mielestään olin tuonut miehiä hänen asuntoonsa silläaikaa kun tein kouluhommiani hänen koneellaan. Hän haistoi sen.  Öh, haisinko minä niin miehiselle/ paskalle vai mistähän silloinkin tuuli? Hän myös sai minusta kuulemma allergisen reaktion ihoonsa, toisen kerran huuliinsa kun olin kuulemma ollut toisen miehen kanssa. Hän kertoi käyttävänsä jotain erikoisrasvaa, että se puhdistaa hänen kehonsa. Mä en edes silloin nauranut häkellyksiltäni. Kerran sitten kysyin, että no jos kerran syytät minua kaikista noista miehistä -voinko käydä tyrkyttämässä itseäni tuossa naapurissa samaa harrastusta harrastavalle kaverille, josko hän vaikka polkasisi minua säälistä. Jostain kumman syystä en päässyt lähtemään. Hän sai slaagin siitä, kun olin kehunut yleisesti ihmisten ulkonäköä -sekä naisten, että miesten. Olin erehtynyt sanomaan, että tällä oli tosi hyvä fysiikka, henkilö oli tosi mukava ja kiltti ja hyvännäköinen. Siitähän se sitten alkoi. En ollut rehellinen, ikinä. Ja muutama mies harrastuksista tekstasi kerran, että lähteevät baariin -raahaa perseesi mukaan. Mieheni sai slaagin, että joku oli puhunut siitä, että perseeni oli hyvännäköinen. "Get you ass to..." oli imperatiivi, joka antoi paremmalle puolelleni suunnan kohti kyseistä baaria. Valitettavasti ylileveä kuljetukseni ei saanut vieläkään kehuja. Jos kerran seikkaileminen muiden miesten kanssa tarkoittaa rehellisyyttä, miksi en voi sitten mennä naapuriin panemaan? Ehkä on parempi, että panen hänen mielikuvituksessaan toisia naisia, että hän saa mielikuvitusihottumaa kun että oikeasti tekisin niin?

Kuinkakohan moni nainen elää arkipäivää tämänlaisen miehen kanssa? Minusta tulisi varmaan hyvä ottelija; joka kerta kerään luuni ja menen kerjäämään lisää. Ei tunnu missään! Joka kerta haluan soittaa ja tekstata tälle miehelle, jos hän vaan huolisi minut takaisin ja kaikki olisi samalla tavalla kuin ennen näitä riitoja. Silloin kun me istuttiin Suomenlinnassa rantakallioilla, sataa tihkutti harvakseltaan ja ilta alkoi hämärtymään. Silloin olin onnellinen ja levollisin mielin.

Ei, en halua mustamaalata häntä. Menisin vieläkin takaisin, jos hän minut huolisi -tai sitten en. Hän käskee minua aina unohtamaan kaiken, mistä on minua syyttänyt. Rakastumisen kemiä on kuin huume, ei kipua, ei vaivoja mutta auta armias, jos se viedään pois. Ihmisestä tulee raunio, hän lopettaa syömisen, jotkut satuttaavat itseään. Minä taidan mennä tänään treeneihin, jos vaikka joku löisi minua napakammin kupoliin. Liekö siinä vaiheessa piuhat taas ottaisi kipinää toisistaan. Mikä siinä on, etteivät naiset pääse huonoista suhteista eroon? Tämä oli hänen itsensä teoria, että jos joku on tottunut asumaan paskassa niin hän palaa siihen samaan paskaan. Omia tottumuksia on vaikea muuttaa.

Ei ole kyse rodusta, kulttuurista, kansalaisuudesta, uskonnosta... vaan hyvästä ja pahasta. Jos toinen osapuoli on kun muovailuvahaa ja miksi toinen ei käyttäisi sitä hyväkseen. Olisin voinut lähteä vaikka hänen kotimaahansa... tämän ajatuksen jälkeen, olkaa ystävällisiä ja lyökää minua lujaa. Hän kertoi perheestään, miten kaikki olivat niin iloisia kun hän löysi itselleen naisen ja kehoittivat pitämään huolta minusta ja lapsesta. Jos tulisin hänen kotimaahansa, hänen perheensä kohtelisi minua kuin ruusua. Onhan miehen suusta kuultu ennenkin vaikka mitä. Hänkin kohtelee minua mielestään hyvin, ainoastaan ne asiat mitä sanoo pahasti, eivät tule hänen sydämestään.

Armoa...