Minun kuulemma pitää tehdä hyviä ystäviä. Hän toi tänne 20-vuotiaan tytön, jonka kanssa meillä oli tosi mukava keskustelu. Kun hän oli saattanut tytön bussille, mies ryntäsi tänne takaisin kyyneleet silmissä ja kertoi kuinka iloinen hän oli, kun minä olin iloinen uudesta ystävästäni. En kai minä luule, että hän on pannut tytön kanssa. No, en luullut. Paitsi eräänä päivänä pyykkituvassa tajusin, että noin kolme kuukautta sitten hän oli soittanut eräälle tytölle kysyäkseen onko hän hyvä vai paha. Tyttö vastasi, että "hyvä". Puhelun päätteeksi mies sanoi, että "I have fuck her many times and she is still telling me "I'm good." Hän esitteli tytön minulle toisella nimellä, mutta tyttö kertoi, että hän haluaa itseään kutsuttavan toisella nimellä. Sydän takoen juoksin pyykkituvasta, tempasin puhelimen käteeni ja soitin tälle tytölle. Kerroin, että tunnistin hänen äänensä ja onko hän tämä sama tyttö, jolle soitimme sen puhelun. Hän vastasi myöntävästi. Sen jälkeen kysyin, että miten voit olla hänen kaveri vaikka teillä on ollut seksisuhde. Tyttö vastasi, että ihan hyvin. Kun lähdin utelemaan milloin tämä seksisuhde on ollut, tytölle tuli kiire lopettaa puhelu. Siellä kuulemma nukkui muitakin ihmisiä. Arvasin, että hän soittaa tälle miehelle ja kysyy, että mitä he nyt tekevät. Sinä päivänä mies soitti minulle vaan kysyäkseen, onko hänen hattuaan näkynyt. Totesin, etten ole nähnyt ja mies iski minulle luurin korvaan.

Hän leikkii facebookissa erään ulkomaalaisen naisen kanssa. Ensimmäiseksi hän ei tiennyt tästä tytöstä kuulemma mitään, muuta kun tyttö käy hänen työpaikallaan ostelemassa tavaroita. Sitten tuli tunnustus, että hän oli soittanut tälle tytölle ja ehdottanut mm. syömistä ulkona ravintolassa ja sitärataa. Kuulemma vaan puhuu näitä asioita ristiin rastiin, mutta ei tee mitään. No, kiva kun kertoi sitten. Hän myös leikkii erään tanssijan kanssa omien sanojen mukaan tehdäkseen hänen työkaverinsa mustasukkaiseksi. Joopajoo. Tehkööt mitä haluaa ja syyttäkööt sitten omista tekemisistään minua. Korrekti termi taitaa olla projisointi.

Meillä saattaa olla pari hyvää päivää ja sitten hän haistattelee minulle pitkät, syyttää muista miehistä ja on taas jättämässä. Ne pari hyvää päivää ovat kuin taivaasta, minulla on kumppani rinnalla ja joku, joka juttelee ja auttaa siinä -ainoastaan vain sen hetken. Tiedän, että hän kuitenkin menee pois. Viimeksi eilen en saanut häntä kiinni, iski suoraan luuria korvaan. Kysyin, että olenko kussut hänen murhoihinsa vai mikä on vikana. Ei vastausta. Turhaan rämpytän hänelle, leikkii mitä leikkii sitten. Sanoin ihan suoraa, että jos kerta ei halua minua, etsikööt minulle sitten miehen, joka haluaa olla minun kanssa joka päivä. Ei kuulemma kukaan halua olla minun kanssani muuta kun pari vuotta. Sanoin, että jos minulle on kumppani pariksi vuodeksi, hyväksyn senkin. Kukaan ei halua olla kanssani tai mennä kanssani naimisiin. Noh, siinäpähän eivät sitten halua.

Kaikkea typerää ihmiset tekevätkään rakkauden nimissä. Hän antoi minulle hyvinä aikoina kaiken ja enemmänkin, mitä osasin ikinä suhteelta toivoa. Ja sitä seurasi hylkääminen, radiohiljaisuus ja uusi yhteydenotto, silloin kun hän sitten kaipaa. Niistä hyvistä hetkistä antaisin melkein mitä tahansa, minä olin niin onnellinen pitkästä aikaa. Nauroin sydämeni pohjasta, rakastin ja halusin uskoa niin kovasti. Pudotus on kova todellisuuteen. Tässä menee mielenterveys, järki ja päädyn syömään mielialalääkkeitä, että tämä vuoristorata joskus pysähtyisi ellei tämä mies ilmoita, ettei hän tule enää ikinä takaisin -ja pidä sitä lupausta. Minä taidan olla liian heikko ja liian rakastunut katkaistakseen tätä endorfiiniryöppyä. Siinä missä minä ja muut näemme valkoisen seinän, hän väittää sen olevan sininen. Kun olen hänen kanssaan, minäkin haluan nähdä seinän sinisenä saadakseen tuntea itseni rakastetuksi. Säälittävää lätinää yli kolmekymppiseltä naiseläjältä. Kun hän hylkää taas minut, seinä on valkoinen ja minun maailmani realistinen.

Minua pelottaa olla yksin kodissani ainoastaan sen takia, että silloin kun hän ei halua minua, hän voi syyttää minua muista miehistä. Olin saanut äidiltäni toimistotuoleja, jotka oltiin sitten uudelleenpäällystetty verhoomossa. Hän väitti, että hänen miespuolinen, rikas sukulaisensa oli ostanut asuntooni tavaroita ja minä olisin maksanut ne hänelle seksillä! Herrajumala, oikeasti! Vanhempani olivat ystävällisiä ja auttoivat minua kun muutin. Hän oli kerran myös vanhempieni kotona ja näki nämä tuolit siellä. Sanoin, että soitetaampa tälle sukulaiselle ja kysytään ihan suoraan. Hän otti tuoleistani ja sohvastani myös kuvia! Ikinä emme soittaneet tälle sukulaiselle, hän kuulemma tietää ilman soittamistakin. Minä voin todistaa kaiken omalta puoleltani, mutta en saa. Hän jättää minut varjoon syytöksien kanssa.

Nyt jouluna hän lähtee pois. Viimeksi hän sanoi, että hänen kavereitaan tulee läheiseen baariin ja kertoi järjestäneensä heille kaikille jonkun tytön. Hänen ystävänsä ovat kuulemma naimisissa. Kysyin, että mitä v*ttua hän heille sitten tyttöjä järjestää, eikö hän kunnioita ystäviensä avioliittoja. Hän vaan nauroi ja kertoi, kuinka hänen ystävänsä kehuskelivat panevansa näitä tyttöjä kunnolla. Hän ei ole kuulemma semmoinen. Hänen ystävänsä ovat kuulemma naimisissa lestadiolaisten naisten kanssa ja sääliksi käy vaimoja, jos heidän miehensä ovat sarjaa "tanookiot".  Myös kaksi hänen ystäväänsä kuulemma tunsi minut ja kun hän oli kysynyt, että mistä he tuntevat minut -he kuulemma vaikenivat. Voi ketun v*tut! Minut ehkä tunnetaan siitä, että tuo hullu nainen käy selvinpäin yökerhossa tanssimassa. Ja täts it. MÄ EN PANE KETÄÄN jos mulla on hänet. Ja  helvetti, mulla ei ole ollut yhtään yhden illan juttua. Yleensä jos mulle ollaan valhehdeltu tai kohdeltu huonosti, käännän katseeni pois sitä suhteesta. Aikaisemmin olen rakastunut toiseen, kait sitä on alitajuntaisesti etsinyt sitä toista puoliskoa koko elämän. Nyt en kykene edes katsomaan ketään toista. Omat tunteet ovat niin solmussa ja sössitty.

Yhdessä asiassa hän oli oikeassa, muodosta ystävyyssuhde ennen parisuhdetta. Siitä lähdetään sitten joskus, kun hän on jättänyt minut lopullisesti. Hän pyysi minua kasvattamaan hiukseni, no lupasin tehdä sen hänen mieliksi. En itseasiassa pidä pitkistä hiuksista. Jos joku pitää minun ulkonäöstä, se on vaan pinnallista. Jos olisin hoikka, silikonitissinen ja pitkähiuksinen Barbie, kuka sanoisi, että olen mukava ja huumorintajuinen. Vetäisin ainoastaan k*sipäitä puoleeni, yhden illan taikasauvan heiluttajia. En voi mennä itkemään häntä kavereilleni pitkin ja poikin, piehtaroida julkisesti ystävieni edessä itsesäälissä ja kerjätä sääliä heiltä. Itse minä olen tämän sopan luonut ja siinä polskin hiljalleen. Mistä lie saisi voimia ponnistaa ylös ja sanoa suorat sanat. Pääkoppani on vaan sekoitettu niin pahasti, etten ole varma josko se seinä on sittenkin sininen, vaiko valkoinen...?

Hän sanoi, ettei voi sietää minulta tämmöistä käytöstä. Haluanko jatkaa entistä elämääni vaiko aloittaa uuden? No samaa tasasta jumitusta tämä on ollut, ei muita miehiä -ainoastaan hän. Lapsen kanssa oloa ja eloa, lapsen isän kanssa kilpahuutoa kaikesta. Hänellä on nyt kaikki hyvin ja silti minuun pitää purkaa pska. Minä voin tavata ilomielin hänen nykyisen, hän pelkää sitä, että näin tapahtuu ja hän jää kiinni. Rehellisyys on iso asia ja siihen pitäisi pyrkiä. Ei kukaan ihminen voi varmaan täysin olla rehellinen toiselle. Joskus pitkissä parisuhteissa on ehkä hyvä jättää kertomatta kuinka hurmaava naapurin Lyyli onkaan, kunhan ei koske tähän Lyyliin. Oma vaimo saattaisi sanoa muutaman pahan sanan ennen paistinpannulla lyömistä.

Tuntuu, että joka aamu saa tolkuttaa itselleen, että "mä olen hyvä, mä en pane muita. mä olen hyvä. mä en pane muita." Jos hän kerran luulee niin, niin miksi hän hylkäämisen jälkeen ottaa taas yhteyttä? MIKSI? Miksi hän ei vaan sanonut ajat sitten ystävällisesti, että kuule, haluan pyörittää muitakin naisia, enkä ole valmis sitoutumaan. Olisin lähtenyt sydän sykkyrällä ja nessupaketin kanssa kotio. Sanoinkin hänelle, että ole ystävällinen ja päästä minut tästä löysästä hirrestä. Joinain päivinä hän sanoo olevansa valmis menemään vaikka heti kanssani naimisiin. Jonain päivänä hän sanoo, että sitten kun minusta tulee hyvä, hän menee kanssani naimisiin. Sitten hän syyttää, että miksi en usko häntä. No, jos nyt kaivetaan taas järki käteen, niin uskon häntä sitten kun niin tapahtuu. Hän lupasi viedä minut omaan kotimaahansa tapaamaan perhettään. Tämän lupauksen hän kuulemma aikoo pitää.

Erään tauon jälkeen kun hän taas kysyi, että missä olin. Kotonahan minä olin, hän kysyi saada lupaa tulla tänne. "Welcome", niinkuin aina. Hän on aina tervetullut. Hän halasi minua ystäväni edessä ja ehdotti, että jos muutamme johonkin muualle. Osa minusta seuraisi häntä vaikka helvettiin asti, mutta itseasiassa taidan tarvita nyt ystäviä, että pääsen tästä helvetistä takaisin maan pinnalle.