Kaksi päivää hiljaista ja kerroin, että laitan viimeyönä puhelimeni äänettömälle... Olin oikeassa. "But we are same any how. i know u will see my message" Hän odotti, että tulen ravintolaan ja mitä käy kun en tule? Yöllä heräsin siihen kun puhelin välkky discovalojen tahtiin. Niitä puheluita tuli monta... Silloin en uskaltanut vastata, aamulla olisin uskaltanut. Hän oli ilmeisesti mennyt sinne etsimään meitä ja suuttunut kun en ollut tullutkaan. Rikoin kaavan, mutta hän tietää tulla sinne ensiviikonloppuna. Tosin ensiviikonloppuna minulla on ystäviä mukana ja heidän seurassaan voisin sanoa olevani joksenkin turvassa.

En näköjään ole selvillä vesillä. Luotan, että sekin on minun syyni, kun en vastannut puhelimeeni. Tekee mieli vastata, kuunnella syytökset ja puolustautua niitä vastaan. Mitä hyötyä siitä on? Ei yhtään mitään. Lapsi sanoi kaipaavansa häntä. Mitä minä lapselle kerron, en osaa oikein sanoa mitään. Lasten kanssa mies oli loistava. Otin joskus yökylään muitakin ja meillä oli niin hauskaa. Hän teki hyytelöä lapsille, laittoi piirrettyjä ja leikki. Lapsen isä sai rauhassa ryypätä kotonaan. Tuli lukemaan lasten kanssa iltasadut, keskusteli auttavalla suomenkielellä heidän kanssaan satukirjoista... Peitteli, halasi ja antoi hyvänyönsuukot lapsille. Voi mulla on paha mieli, jos asiat voisivat olla jotenkin toisin.

Tänään on isänpäivä... hyvää isänpäivää vaan.

Minä jatkan piehtaroimista itsesäälissä, minäminäminäminäminä.Tyhmätyhmätyhmä! Olisin edes paininut omassa sarjassa.

Ja alavatsaan sattuu, paha olla.